Hannan Lee-Anne

Kutsumanimi: Anne
Rotu: suomenpienhevonen
Sukupuoli: tamma
Syntynyt/Ikääntyminen/Ikä: 06.07.2008/VARL
Säkäkorkeus: 148cm
Rekisterinumero: VH-
Väri ja Merkit: liinakko
Painotus: koulupainotteinen
Koulutustaso:Ko Va B, Re 95cm, Me 90cm
Kasvattaja: MC-Suokit / Irvikissa
Omistaja: Ziur
Asuintalli: Soojendav

Anne on aivan ihana sattuma minun, Ziurin hevoseksi. Sen lisäksi, että hevonen on kaimani, sen luonne on myös melko samanlainen kuin minun. Siksi ymmärränkin Annea melko hyvin, jos sillä on hätä tai jos sitä ärsyttää jokin asia kovasti. Toisaalta asialla on myös huonokin puolensa: kun molemmat inhoamme jotain asiaa, se tuntuu kaksin verroin kamalammalta. Yleensä käy niin, että hevonen ei tykkää asiasta mutta ratsastaja kyllä. Nyt vain on niin, että kun kumpikaan meistä ei tykkää jostain asiasta, niin se on sitten kuin kylmintäkin pakkopullaa. Kuitenkin jotkin asiat on vain tehtävä, vaikkei ne mukavia olisikaan, ja tammasta löytyy sisua yhtä paljon kuin minustakin: sillä mennään kurjastakin päivästä toiseen.

Viimeisintä lausetta voisi hiukan korjata. Eihän Annella ole juuri koskaan kurjia päivinä. Sillä on kuin ADHD = all day happy day. Jos ei ajatella ADHD:n oikeaa tarkoitusta, ylivilkkaushäiriötä, vaan tuota hauskempaa sutkausta niin sitten asia pitää paikkaansa. Anne ei nimittäin ole mitenkään ylivilkas, vaan pikemminkin hyvin pirteä ja iloinen. Toki siltä löytyy energiaa vaikka mihin, muttei sitä ole niinkään liikaa.

Hoidettaessa Anne on vähän kärsimätön. Se ei niin hirveästi välitä ulkonäöstään, eikä oikein tykkää olla puunattavana. Toki siitä joskus on hauskaa siistiytyä ja näyttää hyvältä, muttei se ole tosiaankaan jokapäiväinen murhe. Kun itse vain kampaan nopeasti hiukseni, niin Anne yrittää hoputtaa hoitajaansa (itsehän se ei pysty itseään harjaamaan). Hoitajan tullessa harja kädessä karsinaan ja aloittaessaan työnsä Anne näyttää hiukan luimivia korviaan ja heilauttaa päätään sivulle; "anna mennä nyt ja nopeaa niin siitä päästään". Kerran viikossa sillä voi olla päivä, jolloin puolen tunnin harjaus on nautinnollista, mutta yleensä se haluaa selviytyä hommasta alle viidessä minuutissa.
Kaviot Anne nostaa ihan kiltisti ja pitää ne ylhäällä itse, niin ettei hoitajan käsille kuormitu paljon painoa. Se on ihan iloisen näköinen kun kaviot puhdistetaan ensimmäisen kerran päivässä -mutta kun kertoja alkaa tulla lisää, niin sitten homma on jo vähän tylsempää. Enhän minäkään jaksa vaihtaa sukkia niin useasti, yhdet menevät päivässä. Annea siis alkaa inhottamaan jos sen kavioita hyyssätään useammin, mutta pakkohan ne kaviot on puhdistaa ennen ratsastuskertaa, sekä ratsastuskerran jälkeen. Kuin myös tarhasta tullessa. Kun tammalle antaa myötätuntoisen katseen, se antaa hiukan periksi pienelle ärsyyntymiselleen. "Okei, ymmärrän että ei se pahasta ole".
Satulan Anne ottaa ihan kiltisti vastaan, mutta vyötä kiristettäessä se voi hiukan luimia. Sen pahempia ei tamma kuitenkaan ala tekemään. Itseänikin inhottavat tiukat topit kun ne painavat mahaa, vaikken mitenkään läski ole (toppi vain niin hirveän pieni). En siis voi moittia Anneakaan siitä käytöksestä -se kun vain on niin samanlainen kuin minäkin. Toisaalta taas satulan ilmestyminen antaa tammalle iloakin: nyt päästään urheilemaan! Ilman satulaakin ulos lähdettäessä, jos suitset ovat päässä, on Anne iloinen. Kuntoilua ilman painavia varusteita, oujee!
Suitset Anne ottaa vastaan vähän samaan tapaan kuin minä sidon lenkkarit jalkaan. Ei niin iloisin mielin, ("inhottavat nauhat = äh mitkä remmit") muttei mitenkään ärsyyntyneenäkään tietäessään että kohta sitä päästään liikkeelle! Urheilemaan on Anne aina valmis, se ei kyllästy juoksemiseen ja uimiseen kovinkaan helposti. Kuolaimet tamma ottaa vastaan ihan kiltisti, se ei käännä päätään pois tai pure hampaitaan yhteen. Muuta osaa suitsista laitettaessa voi Anne hiukan purra kuolaintaan, mutta sehän nyt ei mikään maailman loppu ole.
Pesusta Anne tykkää. Joinakin päivinä tuntuu kylmä vesi ihanalta, toisina taas lämmin. Puolta tuntia kauempaa ei tamma kuitenkaan osaa nauttia. Viisi minuuttia, korkeintaan kaksi kymmentä. Sen ajan Anne nauttii ja on kiltisti paikoillaan. Ajan ylittyessä tamma alkaa kuopimaan maata, ja lopulta pesun vain jatkuessa se alkaa liikkumaan hermostuneena. "Riittää jo, tässähän ollaan kohta rusinoita!".

Tuttua ihmistä Anne tervehtii aina iloisena ja reippaana. Se on "sosiaalinen" tuttujen hevosten seurassa, pysyy tiukasti laumassa ja siellä missä tapahtuu, sekä tuntuu heittävän hevosmaisia vitsejä. Osaa se hauskuuttaa tuttuja ihmisiäkin, omalla tavallaan jota ei ehkä heti ymmärrä. Vitsin jälkeen Annen naamalle leviää kuitenkin sellainen virne, että viimeistään sen nähdessä on pakko nauraa.
Vieraiden ihmisten seurassa Anne on hiukan varautunut. Se on tavallista hiljaisempi ja varovaisempi, mutta samalla myös hiukan kiltimpi kun ei tiedä, miten pitkälle kujeissa vieraan huumorintaju riittää. Annen huumori voi nimittäin joskus koetella kunkin hermoja, mutta sivullisia se aina naurattaa. Kieroutunut huumori, niin sitä voisi sanoa. Ja ehkä se on hiukan pimeääkin.

Talutettaessa Anne kulkee ihan sievästi vierellä, mutta vauhti on aina aika reipas. Tamma ei suostu lampsimaan hitaasti, vaan sen mielestä pitää kävellä kunnon vauhtia. Miksi hidastella? Sehän on ihan tyhmää. Olen Annen kanssa aivan samaa mieltä. Talutettaessa Anne ei ole niin säikky kuin ratsastettaessa. Ei se kovin säikky ole ratsunakaan, mutta talutuksessa varmempi kuitenkin. Ihmisen läsnäolo niin lähellä, vieressä, tuntuu rauhoittavan sitä enemmän kuin läsnäolo selässä.

Ratsastettaessa Annen askeleet eivät ole kovin tasaiset, vaan oikeastaan melko pomppivat. Tamma ei mene ihan hirveän lujaa, muttei kovin hitaastikaan. Maleksiminen on tylsää ja himojuoksu... no, liian voimia kuluttavaa. Anne menee siis niin sanottua keskivertovauhtia, enemmän kuitenkin reippaan puolella kuin laiskan. Tammaa ei kuitenkaan voi sanoa laiskaksi tai kuumaksi.
Raippa saa Anneen lisää vauhtia. Muistutus ei sitä ärsytä, mutta se käskee tekemään lisää töitä ja niin Anne sitten yrittää tehdäkin. Jos raippa kuitenkin viuhuu enemmän kuin kymmenen kertaa, voi tamma hiukan hermostua: "teen niin hyvin kuin voin, anna olla jo!". Yleensä Anne yritääkin parhaansa, tehtiin mitä tahansa, mutta joinakin päivinä se tuntuu vain nauravan kaikelle ja tekevän asiat huolimattomasti.
Suusta repimistä tai turhaa pohkeiden paukuttelua ei Anne kestä. Kun se tuntee häiritsevää vetoa suupielissään, alkaa peruuttelu ja pään viuhuminen ylös ja alas. Jos taas pohkeita tulee liikaa, niin silloin vauhti kiihtyy ja kovasti, eikä ohjilla pidättäminen siinä sitten paljoa auta. Jos pohkeita tulee liikaa esteellä, seuraa siitä sitten kielto. Taluttajan kanssa Anne kuitenkin antaa hiukan anteeksi, se tietää että kun vierelläkin on joku, ei selässä olija tiedä ihan kaikkea.
Esteillä Anne on reipas ja menee aina laukkaa. Se ei suostu pysymään ravissa, muttei se kaahota mitään kiitolaukkaakaan. Reipas vauhti ylle ja yli esteestä. Tamma ei ole mikään huippuesteratsu -se on vähän kömpelö kuten omistajansakin. Ponnistus kyllä tulee usein oikeaan aikaan, mutta kun loikkiminen ei ole ihan vahvuus niin hyppy jää usein harmittavan pieneksi. Mitä kovempi vauhti ennen estettä, sen paremmin tamma hyppää. Esteeltä laskeutuminen tapahtuu kuitenkin ilman kompurointia tai turhia kaatuilemisia: siinä tilanteessa Anne osaa pitää tasapainonsa.
Kouluratsastus on mielenkiintoinen ja jännä asia tamman mielestä. Se tykkää hiissata ympäriinsä erilaisten "tehtävien" kanssa. Aivojumppa on sille mieluista, ja kouluratsastus tarjoaa tammalle sen tarvitsemaa ajattelutyötä. Kun Annelle opettaa uusia kouluratsastusliikkeitä, voi kestää hetki ennen kuin tamma saa kiinni asiasta. Se näyttää pohtivan alusta asti, mitä tehdään ja miten. Mutta sitten kun asiaa pitääkin kokeilla kunnolla käytännössä, ei kaikki olekaan ihan niin helppoa. Väistöt ovat Annen mielestä kivoja, samoin erilaiset taivutukset sisälle ja ulos. Etu- ja takaosakäännökset ovat jännittäviä, mutta voltit ovat jo alkaneet hiukan tympiä. Uudet jutut otetaan aina innolla vastaan, niin esteillä kuin koulussakin. Anne on oppimishaluinen suomenhevonen.
Ah, maastot. Ne ne vasta ovatkin Annen mieleen. Metsän rauha, kaunis luonto, lintujen äänet... kaikki on täydellistä. Mentiin maastossa sitten lujaa tai hiljaa, pitkään tai hetken, on Anne aina täysillä mukana, ja nauttii jokaisesta hetkestä. Tamma ei yritä ryöstää tai kiihdytellä turhia, vaan tykkää rauhallisemmistakin retkistä. Kunhan vain saa ulkoilla muuallakin kuin kentällä. Uinti on myös Annen mieleen, vain kylmä vesi estää tätä suokkia menevästä veteen! Se on oikea vesipeto, kunhan esin ehtii hiukan totutella veden lämpötilaan.
Maastoesteistä ei Anne sitten niin paljoa tykkääkään. Se näyttää ajattelevan, että metsiä voisi ihalla ja ajan voisi käyttää haaveilemiseen. Mieluummin sellaiseen ainakin kuin hyppelyyn. Eikä Anne nyt niin hyvin edes hyppää maastossa -muttei loikkia voi kehnoiksikaan sanoa. Ne ovat sellaista tavallista, hiukan tylsistyneen hevosen esteitä. Aivan kuin niitä junnattaisiin joka päivä.
Kisat ovat todella jännittäviä, ja sen huomaa hermoilevasta Annestakin. Tamma hikoaa helposti, mutta sen keskittyminen tapahtuvaan asiaan on huippuluokkaa. Mentiin sitten koulua tai esteitä, on varmaa että Anne on täysillä mukana. Se voi kaivata hiukan enemmän huomiota ja tuntua "sosiaalisemmalta" kuin tavallisesti, mutta se on vain tamman tapa purkaa jännistystä -puhua ja steppailla paikoillaan. Myös radalle tähystäminen on yleinen juttu kisoissa tammalle, ennen oman vuoron alkua.

Eläinlääkärin ja kengittäjän seurassa Anne on kohtelias mutta varautunut. Se on tavallista vaisumpi, eikä niin iloisen näköinen. Tamma kuitenkin pysyy kilttinä, ja tekee sen mitä sanotaan. Kun hommat on hoidettu, näyttää Annekin jo paljon iloisemmalta: "saimpas uudet kengät, ja nyt ei sitten piikkejä tarvitse sietää vähään aikaan!".
Tuttujen hevosten seurasta Anne osaa nauttia, mutta kaipaa selvästi myös omaa aikaa. Se pysyttelee yleensä siellä missä muutkin, mutta voi päivästä viettää pari tuntia syrjäytyneenä. Yksin ollessaan se tuntuu pohtivan asioita, muita hevosia ja tarkkailevan ympäristöä. Sekä lepäävän. Anne kaipaa välillä lepoa, se väsähtää nopeasti isoissa hevosporukoissa.
Tuntemattomien hevosten seurassa Anne on hiukan varautunut, mutta haluaa selvästi tutustua uuteen lajitoveriin. Tamma ei ihan heti lähde tekemään aloitetta tuttavuudelle, mutta jos toinenkaan hevonen ei sitä lähestymistä aloita niin Anne tulee varovasti kuin kysymään, "mikä on nimesi?". Annen kanssa tulevat kaikki toimeen, joten usein ei mene kauaa että uudesta hevosesta on tullut tämän tamman kaveri. Anne rakastaa varsoja, ja tykkää auttaa vanhuksia. Se voi esimerkiksi kantaa heinää vanhoille hevosille, ja leikkiä paljon itseään nuorempien varsojen kanssa. Kultainen hevonen!

Liikutus:
suunnitelma tulevasta
Ma maneesissa kouluratsastusta
Ti kentällä esteitä
Ke maastoon
To kentällä kouluratsastusta
Pe juoksutus maneesissa
La kentällä kouluratsastus
Su lepopäivä

I: Mc Tuiske
Ii: Tuntematon evm
Iii: Tuntematonevm
Iie: Tuntematonevm

E: Lupaus
Ei: Teponpoika evm, sh, 166cm, ktk-II, rt
Eii: Teppoevm, sh, 168cm, rt
Eie: Aamuihme evm, sh, rt Ee: Eri-Lupausevm, sh, 155cm, ktk-I, rt
Eei: Tuntematonevm
Eee: Eri-Rakkaus evm, sh, 147cm

Kilpailukalenteri
Kisattuja kisoja yht 0 joista sijoituksia 0.